Joo, katsoin, että tämä sivusto oli nimenomaan addiktioista kärsijöille, mutta hoksasin, että etusivu täynnä vaikka mitä kääretortun kuvaa.

Jotenkin tuntuu etten tänne kuulu vaikka toisaalta voisin itekki olla tekemässä kääretorttua ja selitellätäällä miksi hillat toimii siinä niin hyvin. Jos vaan kaikki ois menny aivan toisin. 

Joo, mutta jostai tänne päätin tulla valittaan. Yks kamu soitti, en osannu lohduttaa kun sillä oli joku hätä. Stressaan niin paljon etten voi antautua hetkeen. Kunpa voiski. Kerään tollasista pikkujutuista epäonnistumisen tunteita sillä ne on ainuat jutut mitä mulla tääl tuppu kyläs on. Ku joku mun neljästä kaverista soittaa.

Ne on aivan liian iso vastuu mulle tällä hetkellä. Joku päivä händlään ne ja saan rohkeutta lähtä ettiin viidennen kaverin. 

Hei! Mutta, jos jossain EN tee virheitä ne on nuo addiktiot. Oon sen tyylinen kaveri, että ku aloitan en lopeta. Näån vaan voiton ja olen olemassa vain sen maalin suorittamista varten. Tosin ne oireet seuraa mua, että tällä hetkellä ensin tulee vieroitus ja sitten kuntoutus. 

Nii joo feilasin kaverin ja itteni taas. Mutta, en lopeta. Otan kaikki mahdollisuudet mitkä nuo mun kaverit mulle suo. Ehkä meikä pääsee irti tästä epäonnistumisten kärrynpyörästä. Jaku pääsen onse mieletön helpotus. Ensimmäinen onnistumisen tunne pornon lopetuksen jälkeen on viel kokematta. 

Pakkotarkentaa, että pornon lopetus antaa erikoiset viekkarit. Hankala edes kuvailla. Eka se alko paniikkikohtauksilla (joita ei rotevalla järkevån näköisellä nuorella miehellä pitäisi olla) niitä jatku oma aikansa. Sitte täydellistä kykenemättömyyttä jutella. Tai tavallaan voi jutella muttei siitä saa mitään mielihyvää eikä sanoja saa lausuttua oikein. Se on jännä. Mutta jokupäivä saan.

Vähänku identiteetti ois viety. 

Tulin jatkaan tänne pelkään, että teen liikaa artikkeleita liian nopeasti.

Okei eli ensimakua tulevasta, unettomuus. Ei tämä sinällään haittais jos ei oottais huomista kokoajan patologisesti toivoen, että sitten ois kaikki hyvin. Että, huomenna heräisin hyvällä tuulella. Haluan mun unet takaisin ne oli mistä sain niin paljon voimaa. Kuolen mielummin kuin jatkan mirtatsapiinin syömistä se turruttaa mun unet.

Hitto, että sairasta tämä lääkeyhtiöiden touhu muistatteko kun joku mehiläisen lääkäri puhui ylen keskustelu ohjelmassa ettei ssri/snri lääkkeet välttämättä ole turvallisia? Kaveri sai potkut seuraavana päivänä, mehiläisen omistus on mielestäni ruotsissa joten sieltä hallitus lakkautti tämän mieliala lääkkeiden vastaan puhujan samantien. En helpolla usko salaliitto teorioihin, mutta ne idiootit teki ton julkisesti joten kukatahansa joka molemmat uutiset luki tajuaa, että lääkeyhtiö on ton takana. 

Meikä täällä kärsii, että ne sai miljoonansa. Ne mirtatsapiinit ei muka ole addiktoivia, mutta mua odottaa kahden vuoden piinallinen vieroitus niistä.

Ehkä selviän siitä vähillä psykooseilla. Meinaan moni pirin vetäjäkin selvii tollasesta ittensä rääkkäämisestä. Se piri itessään varmaan auttaa siinä. En tosiaan tiedä miten meikä sen kestää. Jotenki vaan pakko, onhan meikä selvinny tänne asti. Porno viekkarit oli nimittäin omassa luokassaan. Aivan järetön taakka kestettäväksi. Voiko mirtatsapiini olla pahempi? En tiedä.

Just tollai vatvon näitä mun päässä pitkin iltaa. Kello04.30 nukahdan mirtatsapiinillä aina milloin haluan esim 21.00 ja nukun 9+ tuntia, heti kun EN ota onkin kello 04.30 . Sairasta, että tämän addiktoivasta vaikutuksesta ei lääkärit mainitse tai ohjeessa lue. Näin ne lääkeyhtiöt on lypsäny multa rahaa niin kauan. Ku mies ei tiedä, että tämä addiktoi se ajattelee, että nämä on vaan jotai mitä tarvin ja kävelee apteekkiin daadadaa ostaan. Jos ja kun mies tajuaa, että nama addiktoi ja tulee aiheuttaan haittaa se pyrkii lopettaan ne heti. Mua oksettaa ajatus antaa rahaa tälle mun kärsimyksellä tienaavalle lääkärille ja lääkeyhtiölle.