On alkanu ajatteleenki englanniksi, on vaan viettäny liikaa aikaa kaikenmaailman foorumeilla ym.

Aika järkyttävää tekstiä noi mun pari ekaa artikkelia:o, mutta pitää kirjoitella mitä mieleen tulee. Saan todisteita kokoajan, että parantumassa oon. Hankala paikka pää sanoo, että juhlat on juhlittu ja uuden aallon aika koittanut, mutta nykynuoret istuu kaljalla kokoajan. 

Saa nähä miten ja minne sopeutuu, mutta ei auta kuin muistaa, että oon sopeutuja kuin kameleontti joka värjäytyy joka seurueeseen tarpeen tullen. Ekaa porukkaa odotellessa, yksin ei jaksa enää olla.

Ainut mihin en sopeutuis ois joku idealismia seuraava porukka niiniu vaikka skinit. Tottakai osaisin leikkiä mukana, mutta mielummin vaan absolute pakon edessä, niinku jos ois syntyny natsi saksaan.

Tosta tuli mieleen, että ostin uuden kirjan joka kertoo natsinaisien barbaarisuudesta. Löyty ärrältä. Tää on eka varsinainen oppitunti vastakkaisesta sukupuolesta pitkään aikaan. Toki juttelen yhen muijan kans puhelimessa ja siitäkin keräytyy informaatiota.

Tällänen tilanne nyt on, aivot nollautu tavallaan. 10vuotta yksin joka päätty aivan uskomattomaan vieroitus suoritukseen kaikkineen stresseineen. Aika oppia kaikki maailmasta ja löytää oma paikka täältä.

Mieluiten oisin nyt vaikka karavaanari porukan kans kiertelemässä skandeja, mutta en ole. Haluaisin oman asunto-auton.